sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Viikonloppu idässä

Vietimme viikonlopun itä-Helsingissä Ammun lapsuuden kodissa. Kyllä se koira varmaan vanhan kotinsa muistaa. Armas oli siihen aikaan 3-5 kk ja nyt täyttyi 10 kk. Käveltiin tutuissa maisemissa Puotilan metsiköissä, Ihanaa miten iloinen Armas on aina tavattuaan vanhoja kavereita. Sanna ja Teemu (ystävät joiden luona asuin) ovat aina myös Armakselle tärkeitä. :) Haikea olo, koska tämä oli viimeinen vierailu pois muuttavien kavereiden kotona.

Tässä muuutama kuva. Ensimmäisenä A gay-tyylisessä villapuvussa (tämän hetkisen kihisevän homoseksuaalisuus-keskustelun kunniaksi ja homojen oikeuksien puolustamiseksi.) Toinen kuva muistona Puotilan kesästä. Vihdoin sain siirrettyä kuvia puhelimestani bluetoothin avulla koneelle.




torstai 30. syyskuuta 2010

Auuuu... :(

Sain tänä aamuna naapurilta ystävällista mutta ikävää palautetta. Armas kuulemma itkee kaikki päivät. En ole tiennyt asiasta, koska kotiin tullessa haukku on ollut hiljaa. Harmittaa koiran sekä naapurien puolesta. Mitä voisin tehdä toisin, auttaako mikään? Voisin laittaa haukunestopannan, mutta se ei vaikuttaisi koiran oloon. Radio päälle, pitempi lenkitys aamulla, toinen koira (jonka ottaminen olisi mahdottomuus tällä hetkellä)? Onneksi Armas ei joudu olemaan 9 tuntia yksin, vaan keskimäärin 7 tuntia. Saan siskoltani sellaisen pannan, josta tulee kylmää ilmaa. Pakko sitäkin kokeilla.

torstai 16. syyskuuta 2010

Luu tai mikä lie


Lähdin toista kertaa elämässäni juoksulenkille Armaksen kanssa. Minun hölkkäni on ilmeisesti koiralle sopiva kävelyvauhti, koska silloin kiskominen on vähäisempää.

Armas bongasi maasta kepin, jota halusi kantaa mukanaan ja välillä pysähtyä kaluamaankin. Ihmettelin tuota hieman, koska eihän aikanakaan minun basenjini perusta liikoja kepeistä. Yleensä se on vaan hetken suussapito ja sitten keppi pois. Kun olin lähellä kotia, niin yritin saada koiran jättämään kepin maahan. Armas sai siitä oikean kiukun puuskan: puri remmiä ja yritti purra kättäni. Silloin tajusin, että kyseessä taisi olla kananluu tms. Jouduimme käymään aikamoisen valtataistelun. Koiran selätys (mikä ei ollut helppo), mutta kai se kannatti, koska Armas oli hyvin nöyrä poika tapauksen jälkeen. :)

Pikku-pomottajani on oikeesti aika kiltti. Kaikki meillä kyläilleet vanhemmat koirat ovat kyllä näyttäneet kuka määrää. Viime viikonloppuna yökylässä ollut espanjanvesikoira Hiro piti huolen että sai omia Armaksen lelut. Arvojärjestys se olla pitää.

lauantai 28. elokuuta 2010

Onnea...

...Armas! Tervakosken näyttelyssä Armas oli rotunsa paras. :) Osallistujia ikäluokassa 12. Ilman tavotteita lähdettiin, mutta näin hauskasti kävi. Itse jännitin varmasti Armasta enemmän ja katselin kauhuissani kisaajia. Eli hieno suoritus ensimmäisellä kerralla. Näyttelypäivä oli raskas ja ulkona oli kylmä (+välillä satoi). Onneksi tajusin laittaa talvitakin ja Armas sai lainata sadetakkia. Nyt voittaja nukkuu tyytyväisenä ja sikeästi sängyllä. Ja vaikka sanonkin, ettei sijoituksella ole väliä, niin ei siitä haittaakan ole, että menestys oli hyvä. Tässä tuomarin arvostelu: Ryhdikäs. Hyvät korvat. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät rypyt päässä. Hyvä häntä, Sopivat kumaukset. Liikkuu hyvin. :D

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Nakki

Huomenna vuorossa näyttelytreenit ja onneksi onkin, sillä näyttely on jo tämän kuun lopulla. Vielä ei ole selvinnyt kuka Armaksen esittelee, se en ole toivottavasti minä?! Joka tapauksessa motivaattorina toimii nakki, siis tämä vehnäjauhosta koostuva ja pahalle haiseva tuote, johon koirasi on yleensä hulluna. Nakki on pelasti minut myös maanataisissa juoksutreeneissä. Edellisellä kerralla sain suosituksen ottaa mukaan jotain makupaloja koiralle pienoisten kiinniottamisten jälkeen. Armas on nyt lähtenyt kopista moottorivieheen perään, ja harjoittaja sanoi, että ensi kerralla voisi lähettää koiran suljetusta kopista. Aika hyvä edistys siihen nähden, että harjoituksissa ei melkein koko kesänä käyty.

Armaksen kesäohjelmaan kuului neljän päivän lomailu mummulassa ilman minua. Kaikki meni hyvin. Ikävöimisen oli ehkä helpoiten huomannut siitä, että Ammu seurasi mummua kaikkialle.

Asiasta viidenteen. Millä koiranne leikkivät mieluiten? Armaksen ehdottomia suosikkeja ovat kirpputoreilta ostettavat karvalelut. Ne voi repiä kappaleiksi: pumpulit ja pikkuhelmet ulos ja ympäri asuntoa! Luulen että Armaksen viime viikkoinen ripuli/oksentelu johtui liiasta pumpulin syönnistä. Pehmolelut hajoavat harmillisen nopeasti. Onneks tapanani on jättää pöydille paperinenäliinoja revittäväksi ja seiniäkin on kiva nakertaa. :O

torstai 29. heinäkuuta 2010

Juoksua ja näyttelyharjoittelua


Tällä viikolla sain itsestäni aika paljon irti. Se johtunee varmasti siitä, että olen lomalla. Sain Armaksen vietyä sekä juoksu- että näyttelyharjoituksiin. Autottoman on hankala kulkea etenkin näillä säillä. Sitä paitsi olen kamalan arka tekemään mitään yleisön edessä. No, itseluottamus kasvaa koiraa käsitellessä.

Juoksuharjoituksissa oli käytössä moottoriviehe, ja Armas pinkaisi sen perään aivan innolla. Olin tyytyväinen, ettei koira pelännyt moottorin ääntä, koska aiemmin oli vain kerran mennyt käsivieheen perässä. Metsästysvietti taitaa olla kunnossa.

Eilen raahauduttiin taas Tuomarinkartanolle, mutta tällä kertaa näyttelytreeneihin. Mukana oli aikamoinen pino pilkottuja nakkeja. En ollut ollenkaan ajatellut näyttelyyn viemistä, mutta Armaksen sisarusten ja äidin omistajat sitä vaativat. Armaksessa on kuulemma potentiaalia. No yritetään ainakin kerran. Aika paljon pitää varmaan harjoitella, että koiran saa seuraamaan ja seisomaan nätisti. Toivon etten joudu esittelemään Armasta itse näyttelyssä. Nyt vain pakko harjoitella ahkerasti. Tarpeeksi herkkupaloja ja kehuja vaan!

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Arkea Haagassa





Tämä kevät on ollut kasvavalle koiralle vauhdikasta aikaa. Asuttu on niin Helsingin keskustassa, Puotilassa ja nyt Haagassa. Paljon on matkustettu, tutustuttu uusiin koiriin ja mukaviin ihmisiin. Armas on sopeutuvainen haukku. Varmasti hyvä, että pentua kuljettaa mukana mahdollisimman erilaisissa paikoissa.

Armas on nyt noin 8 kg painava hoikka, kiltti ja vauhdikas kaveri. Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin - ainakin siihen nähden mihin olin varautunut. Hankala basenji, josta luin, ei ole ollut läheskään niin pulmallinen kuin mihin oli nettikirjoitusten perusteella varautunut. Onhan Armas omapäinen eikä aina niin miellyttämishaluinen, mutta ilkeä ei laisinkaan. Tietenkin tilanne voi muuttua koiran kasvaessa ja reviiriviestin vahvistuttua. Nykyisin koira vain lähtee sivummalle, jos muut koirat alkavat rähisemään. Armaksen pentueen tapaamisessakin huomasin haukun välttelevän tappelutilanteita.

Muutamia ns. vastoinkäymisiä on ollut. Korvat ovat olleet tulehtuneet ja jotain iho-ongelmiakin on ilmennyt. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään allergia. Kutisevaan ihottumaan tuntuu auttavan Eforion-kapselit. Lisäksi koiran hihnassa kiskomiseen menee välillä hermot! Olen kokeillut pysähtymistä, mutta ei siitä ainakaan minun kärsimättömällä luonteellani ole ollut apua. Kiskominen on onneksi ongelma vain silloin kun suunnistame Etelä-Haagaan koirapuistoon (Armas rakastaa paikkaa) tai jos vastaan tulee muita koiria. Teen yleensä lenkille mentäessä niin, että ulkoilemme ensiksi koirapuistossa, jonka jälkeen energiatasot ovat hieman laskeneet.

Vieraanani kävi hyvä ystäväni, joka on mahtava koirankouluttaja. En ole jaksanut opettaa Armakselle 'maahan'-käskyä kun olen ajatellut sen olevan hankalaa. Ei mennyt kuin viisi minuuttia niin ystäväni sai koiran tottelemaan maahan-käskyä! Liian usein vetoan koulutusasioissa siihen, että ei basenji ole miellyttämishaluinen... :)

Tänä kesänä olisi tarkoitus aloittaa viehe-juoksu-treeneissä käyminen. Kerran käytiin, mutta ilman autoa Tuomarinkartanolle raahautuminen on olevinaan niin hankalaa... Ensi maanantaina lupaan mennä.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Hyi vettä



Aurinkoiset säät jatkuvat. Viime lauantai meni kokonaan ulkoillessa Tampereella. Ensiksi vietettiin päivää Nuppu- ja Tiina-koirien kanssa Messukylässä. Armas tuli hyvin toimeen vanhempien rouvien kanssa ja yritti matkiak vahtikoiria. Ääntä ei raukalta tullut siinä tilanteessa kun naapurit piti saada kuriin.



Illalla matka jatkui Nekalaan 4 kk:tta vanhan Narsukoiran luokse. Myös Korppi-staffi oli mukana. Koirat tulivat loistavasti toimeen erilaisuudestaan huolimatta. Staffi juoksi metrin mittainen halko suussaan, Armas kirmasi ympäri taloa ja Narsu pulikoi lasten vesialtaassa. Armas vain tuhahti, kun esittelin sille lasten uima-altaan. Tykkääköhän kukaan basenji vedestä? :)

tiistai 11. toukokuuta 2010

Koirapuistossa



Koirapuistossa oli armoton meno. Armas juoksutti labbislaulamaa ja pysyi viisaana itse taustalla isompien rynniessä. Poika oli tämän seikkailun jälkeen kuoleman väsynyt.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Nuppu

Armaksella on ollut isompi koira-kaveri jo hetken aikaa. Siskoni saksanpaimenkoira Nuppu oli viime yön visiitillä. Armas yritti saada 8-vuotiasta rouvaa kanssaan leikkimään, mutta turhaan. Villikko hyppi ja riehui niin kauan, että Nupulle piti järjestää privaattitila makuuhuoneeseen. :) Onneksi Armaksestakin loppuu virta kolmen tunnin riehunnan jälkeen. Yö meni ihmeen rauhallisesti.

Olen ilmeisesti ylimitoittanut Armaksen koon mielessäni, koska aina ison koiran nähdessäni hämmennyn oman pennun pienuutta. Nuppukin on pieni ja hoikka saksanpaimenkoira, mutta jättiläinen Armaksen rinnalla! Lauantaina kaupassa kuulimme pikkulapsen sanovan näin: "äiti, katso miten ohut koira!"

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Vain kuvia

Kokosin tähän kuvia ilman selityksiä. Ekoissa kuvissa Armas on 5 vk, vikoissa 4,5 kk.

















lauantai 24. huhtikuuta 2010

A dog from east – idän kasvatti



Puotila on aika kiva koiranulkoilutusalue, jos unohtaa siellä täällä jalkakäytävillä lojuvat lasinsirpaleet ja roskat. Lähimaastossa on koirapuitoja kaksi ja kävelyreittejä sitäkin enemmän. Eilen tulikin tehtyä Armaksen kanssa aika erilainen retki Itäkeskukseen. Itse en tunne ”itistä” yhtään, joten Armaskin pääsi harjoittelemaan suunnistusta väenpaljoudessa ainakin tunnin ajan. Tarkoituksenani oli löytää eläintarvikekauppa Musti & Mirri, mutta näillä suunnistustaidoilla tehtävä oli mahdoton. Sen sijaan onnistuimme löytämään lemmikkitarvike/lemmikkieläinkauppa-Faunattaren. Shoppasimme oikeat koiran kynsisakset ja sian korvarenkaita (?) kilohintaan. Armas sai lemmikkiliikkeessä kehuja reippaudestaan. Hienostihan tuo nykyään pärjää ihmisten ilmoilla.

Meillä on Armaksen kanssa välillä vähän vääntöä siitä, milloin lähdetään mihinkin suuntaan. Ongelma ei tosin ilmene muualla kuin kerrostalomme pihalla. Armas on kovin kiinnostunut nyhtämään pihapensaiden oksia ja nyt kasvamaan alkaneita istutuksia. Olen ollut tiukka pennun oikutteluille.

On käsittämätöntä, miten nopeasti lumi on sulanut. Muutama viikko sitten kaikkialla lainehti ja kahlasin kumisaappaan yläreunaa myöten tuossa läheisessä puistossa. Armas on selvästi hyvillään kevään tulosta: se tarkkailee jokaista pienen pientäkin ääntä. Armaksen kasvattaja kertoi muistaakseni, että basenjit ovat erityisen tarkkaavaisia (niin kuin varmasti melkein kaikki susien ja dingojen jälkeläiset, eli kaikki koirat :). Koirani istuisi varmaan tuntikausia tarkkailemassa muuttolintuja, mutaisen maan alta kasvavaa uutta ruohoa, lehtipinojen alle maatuneita edelliskesän muistoja ja naapuritalon kissaa. Armas on kyllä niin selvästi kongolaista alkuperää!

torstai 15. huhtikuuta 2010

Pikapäivitys



Nyt olen ollut saamaton emäntä kirjoitusjutuissa. :) Alkuun julkaistakoon tämä upea Armaksen nimipäiväkakku, jonka Ronja välttämättä halusi "leipoa".

Mutta seuraa pieni päivitys. 4-kuukautistarkastuksessa painoa oli 6050 grammaa, eli ihan ok. Vaikka poika oli normaalipainoinen (luiden päällä myös hieman rasvaa), voisi painoa olla hieman enemän. Varovasti siis kasvatan ruokamääriä. Itäkekskuksen eläinlääkäri oli ihana ja Armas käyttäytyi tavalliseen tapaansa herrasmiesmäisesti.

Armaksen sisko Taikakin vieraili muutama viikko sitten. Voi sitä leikkiä, oli aikamoista repimistä! Mutta todella hauska katsoa kun kaksi suunnilleen saman ikäistä rämäpäätä riehuu keskenään. Kunnon kuvia en saanut otettua, mutta tässä yksi.



Puotilassa on kiva asua koiran kanssa. On metsää ja koirakavereita. Huonojakin puolia on, mutta niistä sitten joskus. Armaksen sopeutuinen väliaikaisasuntoon on käynyt hienosti. Nykyisin muuten talutushihnassa kulkeminenkin menee aika hienosti eivätkä autotkaan pelota koiraa kuten ennen.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Staffi-vieras



Lauantaina yökylään tuli maailman kaunein staffi, Korppi. Korppi on 2-vuotias narttukoira, joka pitää ihmisistä, mutta muut koirat ovat hänelle eniten mieleen ollessaan mahdollisimman kaukana rouvan kepeistä ja palloista. Korppi näytti siis kaapinpaikan Armakselle ja ärähti etenkin ruokailutilanteissa. Puremista tämä staffimainen staffi ei harrasta.

Koirapuistossa basenjin ja staffin yhteiselo sujui suhteellisen hyvin. Korppi juoksi metrinen halko vahvoissa leuoissaan ja pikku-Armas painoi pikkuinen risu suussaan perässä.




Basenjit ovat onneksi harvoin kiinnostuneita muiden kepeistä. Lähinnä Armas sai luonteelleen sopivaa juoksuharjoitusta, mutta pieniä vaaratilanteita meinasi liian rajussa menossa syntyä. Korppi heiluttelee valtavia puunpätkiä niin rajusti, että lähellä olevat koirat saattavat saada vahingossa osuman päähänsä.




Armaskin saa muuten tänään pääsiäismunan: kolmanneksen oikeasta kananmunasta ruokansa sekaan. Toivotamme kaikille haukunystäville makoisaa pääsiäistä. :)



Pääsiäisseikkailu

Tampereella taas. Helsingin puolella on tapahtunut vaikka mitä, kuten muutto Kampista Puotilaan, mutta Puotilan koiratarinoita sitten toisella kertaa...

Tultiin torstaina Tampereelle ja junamatka meni Armakselta jo kokemuksella. Haukut haistelivat toisiaan aikansa, ottivat pienet torkut ja koiranomistajat löysivät jälleen yhteisen kielen. Voi suloisuus, miten ihana koiranpentu oli meidän kanssa samassa vaunussa: sekarotuinen 5-kuukautinen "miniatyyrilabbis". Koiran omistajalla oli vain aavistus millaisia geenejä tämän pienoislabradorin vanhemmat olivat kantaneet.

Pitkänäperjantaina aurinko todellakin paistoi ja sehän tarkoitti sitä, että Armaksella oli tiedossa ihka aito eräretki mökillä Pirkkalassa. Uskomattomattomasti poika jaksoikin: ensiksi maantienreunaa vajaat kaksi km ja sen jälkeen kilometri metsäpolkua. Sitten sama retki takaisin. (Pssst, myönnettävä on, että herraa piti kantaa suurimpien vesilammikoiden ylitse). Eväät syötiin aurinkoisella kivellä.

Matkanjohtaja Ronja huolehti luontohavaintojen kuvaamisesta ja ammattitaitoinen eräopas Leena oli varautunut henkisesti mahdollisten katastrofitilanteiden varalle. Ammattitaito tuli tarpeeseen, kun Ronjan kumisaappaassa havaittiin suuri repeämä. Eräopas hoiti tilanteen: kuivasi kengän ripein ottein paperilla ja laittoi vuotavan kumisaappaan sisälle muovikassin.;D Suuria löytöjä olivat muun muassa hylätyllä kaatopaikalla tyhjänpanttina seisova puoliksi poltettu auto ja puskasta bongatut pajunkissat.

Kotiin päästyämme Armas oli niin väsynyt, että nukkui melkein koko illan. Lauantaina satoikin sitten vettä, joten retkemme ajoitus oli täydellinen. :)

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Kotimaanmatkailua, Part ll



Viikonloppu vierähti taas Tampeella ja Tampereen lähistöllä sijaitsevalla kesämökillä. Armas junaili kokeneena poikana jo toisen kerran. Lemmikkivaunussa on kyllä hauskaa. Kaikille on aina kummasti tilaa, vaikka koirat eivät yleensä omaa istumapaikkaa saakaan. Joka matkalla olen tutustunut uusiin koira- tai kissaihmisiin. Helsinkiin-paluumatkalla sain vinttikoirien omistajalta hyviä neuvoja koiran juoksuharrastuksen aloittamiseen liittyen.

Äsken puhuin vinttikoirien omistajasta. Eikö ole hassua: en minäkään ole enää Maija! Olen Armas-pennun omistaja. Välillä hätkähdän, että tuijottavatko ihmiset minua? Maan pinnalle palattuani tajuan, että Armas-herraahan ihmiset ihailevat! :) Tähän asetelmaan olen erittäin tyytyväinen.

Ensimmäinen yö Tampereella vietettiin ystäväni omakotitalossa. Kissa-parat lukittiin eri huoneeseen ja talon asukkaat halusivat luovuttaa parisänkynsä käyttöömme (itse nukkuivat ohuilla patjoilla lasta lukuunottamatta). Kaikkea ylellisyyttä koiranomistaja saakin kokea. Kummipoikani osasi kohdella loistavasti Armasta (ja Armas melkein yhtä hyvin poikaa).



Toinen yö kesämökillä oli koiran kanssa niin helppoa. Armas ei pissinyt kertaakaan sisälle. Reipas tyttöni jaksoi viedä koiraa heti aamuvarhaisella, kun itse köllöttelin sohvalla katsellen talvimaisemaa. Minulla on kyllä maailman paras koiranhoito-apulainen. :) Armas leikki onnellisena lumessa! Onneksi mökille pääsee taas kahden viikon päästä.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Reissukoira


Armas teki viikko sitten ensimmäisen Tampereen-matkansa. Olen hieman jänistänyt matkustamista, vaikka hyvinkin tiedän, että pentua pitäisi tutustuttaa mahdollisimman moniin asioihin... Kannatti kuitenkin lähteä, koska Tamperehan on maailman paras kaupunki. :) Junan lisäksi tuli koettua bussi ja muutama eri henkilöauto. Ja kaiken huippuna huomenna lähdetään taas Tampereelle ja käydään ehkä mökillä!

Nyt tuulee ja tuiskuaa, ja Armasta selvästikin pelottaa myräkässä kulkeminen. Tulisipa aurinkoinen kevät. Odotan innolla sitä, kun koira pääsee nauttimaan lämpimämmistä ilmoista ja pitkistä kävelyretkistä. Taidan vihdoin tutustua kunnolla Helsinkiin, joka on mitä mainioin kesäkaupunki.



Muuten on mennyt hyvin, olen saanut koiran aika hyvin kuriin ja nuhteeseen. ;)

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Poika kuriin

Nyt on pojalla selvästi huonoja tapoja. Näykkiminen on saatava loppumaan totaalisesti. Olen mielestäni aina moittinut Armasta puremisesta, mutta en ilmeisesti tarpeeksi selkeästi. Muutama päivä "kurikoulun" aloittamisen jälkeen tilanne on mielestäni parantunut. Villapukua päällepuettaessa poika vielä yrittää tarttua käteeni ja päästä pakoon. Itselleni risuja siis! Koiraa en syytä tietenkään.




Tänään on Armaksen ensimmäinen junamatka Tampereelle. Jännittää kyllä vähän.

Listaanpa tähän huonosti päivitetyn viikon tapahtumat tiivistettynä.

Tällä viikolla Armas on:

maistanut sipulia
käynyt ostoskeskuksessa
onnistunut ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillään hyvin (paino 4,6 kg)
hajottanut helminauhan
rakastunut kirppikseltä ostettuun tiikeriin
yrittänyt syödä korkokengän koron
ollut koko työpäivän ajan yksin
nukkunut pohjattomassa kopassaan
pissannut vessan matolle
syönyt antenninjohtoa (johdot ei mulla seinässä!)
saanut minut huolestumaan
syönyt paljon pahvia
nukkunut paljon (syvällä peiton alla)
kohdannut ensimmäiset rappioalkoholistit
löytänyt kadulta viinapullon
haistellut koirankakkoja
saanut minut tuntemaan suurta hellyyttä <3

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Radalla


Jeejee! Moni asia mennyt pennun kanssa putkeen.

Ensiksi ajattelin, että ei tuo otus halua ikinä pissiä ulos, kun siellä on niin kylmä ja paljon pelottavia asioita. Olen ehkä hieman liian kärsimätön. Itseänikin pelottaa matkustaa vieraille seuduille, etenkin paikkoihin, joita en tunne ja joissa on ennalta-arvaamattomalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Sen vuoksi ei ole ihme, että pientä eläintä pelottavat autot ja kylmyys, kun ainoat näkemänsä paikat ovat lämpimiä asuntoja ja hurjin kohtaamansa kone on pieni televisio. Kärsivällisyyttä toivon itselleni! Armas on ulkoillut vasta viikon. Ja edistystäkin tullut!

Siis hyviin asioihin. :) Armas taisi tänään ymmärtää, että uloskin voi pissata, vaikka siellä on kylmä. Tänään onnistanut jo neljä kertaa. Kiitos mummun ja tyttäreni, jotka ovat minun työssä ollessani auttaneet koiruuden totuttamisessa maailman menoon.




Uskon, että yhtenä Armaksen ulosmenomotivaattorina toimivat koirakaverit, joihin Kampissakin törmää joka kulmassa. Muutaman päivän sisällä herra on leikkinyt (tai ainakin haistellut) pomeriania, jackrussel-pariskuntaa, mastiffia, kiinanharjakoira-pariskuntaa ja sitä lyhytjalkaista pystykorvaa eli welsh corgia. Lilli-labbiskin kävi kurmootettavana, ja Armas oli mielissään nyhtäessään 3-vuotiaan tyttösen turkkia!

Helsingin keskustasta aivan taloni nurkilta löytyy muuten hauska koiranulkoilutuspaikka: hylätty junarata. Rata ulottuu Länsisatamasta Rautatieasemalle saakka. Aika ihanan kaamea paikka, etenkin pimeällä. Jos uskallat mennä ...

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Herra naskalihammas


Kädet haavoilla, lapsi kirkuu jalat penkillä, veri roiskuu tyynyliinalle. Onko villieläin hyökännyt kimppuun? Ei. Armas-herra se vaan innostuu etenkin silloin kun käymässä on vieraita. Sillä on niin terävät hampaat, eivätkä suositellut keinot hillitä puremista toimi. Pentu luulee että käsien repiminen on vain hauska leikki. Onhan meillä hyviäkin hetkiä ja paljon ja eri pennuilla on erilainen tarve pureskella. Tietenkin olen ostanut kaikenlaisia puruleluja ja luita, antanut vanhat tumput ja omat kengätkin, mutta sitkeästi tuo innostuu ihmisennahasta.

Vihdoin kovat pakkaset ovat hellittäneet ja koira on päässyt pihalle 11-viikkoisena. Miten käy sosiaalistumisen, jos ei tapaa riittävästi koiria ennen 12:tta viikkoa? Ristiriitaista. Kunnon rokote annetaan 12-viikkoisena eivätkä kaikki suosittele vieraiden koirien haistelemista ulkona ennen tuota rokotetta. Koiraoppaiden mukaan juuri tänä aikana tulisi luoda mahdollisimman paljon erilaisia kontakteja spanieleihin, susikoiriin, villakoiriin, staffeihin, parrakkaisiin miehiin, raitiovaunuihin, juniin, kanootteihin, moottoripyöriin, juniin, henkilöautoihin... Mitä teen kun pakkanen oon paukkunut tähän saakka ja basenjit syntyvät aina talvella ja vihaavat kylmää? Entä jos koira ei opi koskaan käymään tarpeillaan pihalla? Koiranomistaja on huolissaan ja täynnä kysymyksiä. Tämähän on kuin vauvan kanssa aikoinaan: ennen käärön saapumista luin kaiken mahdollisen tiedon kaikesta, mutta mikään ei mennyt niin kuin oletin. Tavallaan kaikki silti järjestyi. :)

Huomenna ystäväni tulee avustamaan kynsienleikkuussa. Voi kun Armas osaisi olla pelkäämättä.

torstai 25. helmikuuta 2010

Kolme minuuttia pihalla



Tänään mittari näytti -5, joten ajattelin, että käytän Armasta pihalla. Ihan muutaman minuutin vain, koska pentu ei luultavasti kestä pakkasta. Tämä oli siis kolmas kerta "lenkillä". Villapuku päälle ja menoksi. Menin ensin pihalle ja kiersin sitten kadun kautta takaisin sisälle. Armas-raukka vapisi luultavasti pelosta, kun jalkojen alla narskui jäätävä lumi ja moottorihirviö parkkeerasi viereemme. Turha toivo saada pentua pissaamaan noissa olosuhteissa. Keväällä sitten.





Arvatkaa kuka nukkui keittiön pöydällä kopassaan, kun palasin töistä kotiin? Se pirulainen oli pissannut omaan koppaansa (öhöm, koska nukkuu nykyisin sängyssä). Kopan patja oli pesussa ja koppa pöydällä muka turvassa. Aamukiireessä olin heittänyt koppaan verkkarit, villapaitani ja muutaman sanomalehden. Miten tyhmä olen, etten ymmärtänyt pennun osaavan siirtää tuolia, hypätä tuolille ja siitä pöydälle. :O Lisäksi reppuni oli mystisesti otettu kaapista ja kaapin ovi suljettu perässä. Mitä tuo tekee seuraavaksi? Ai niin, muutaman tunnin sisällä Armas on myös pissannut lempikenkiini. Nyt tuo nukkuu, muutenhan en pystyisi kirjottamaan, kun pitäisi jatkuvasti hätistää koiraa pois sähköjohdon kimpusta. :)