Viikonloppu vierähti taas Tampeella ja Tampereen lähistöllä sijaitsevalla kesämökillä. Armas junaili kokeneena poikana jo toisen kerran. Lemmikkivaunussa on kyllä hauskaa. Kaikille on aina kummasti tilaa, vaikka koirat eivät yleensä omaa istumapaikkaa saakaan. Joka matkalla olen tutustunut uusiin koira- tai kissaihmisiin. Helsinkiin-paluumatkalla sain vinttikoirien omistajalta hyviä neuvoja koiran juoksuharrastuksen aloittamiseen liittyen.
Äsken puhuin vinttikoirien omistajasta. Eikö ole hassua: en minäkään ole enää Maija! Olen Armas-pennun omistaja. Välillä hätkähdän, että tuijottavatko ihmiset minua? Maan pinnalle palattuani tajuan, että Armas-herraahan ihmiset ihailevat! :) Tähän asetelmaan olen erittäin tyytyväinen.
Ensimmäinen yö Tampereella vietettiin ystäväni omakotitalossa. Kissa-parat lukittiin eri huoneeseen ja talon asukkaat halusivat luovuttaa parisänkynsä käyttöömme (itse nukkuivat ohuilla patjoilla lasta lukuunottamatta). Kaikkea ylellisyyttä koiranomistaja saakin kokea. Kummipoikani osasi kohdella loistavasti Armasta (ja Armas melkein yhtä hyvin poikaa).
Toinen yö kesämökillä oli koiran kanssa niin helppoa. Armas ei pissinyt kertaakaan sisälle. Reipas tyttöni jaksoi viedä koiraa heti aamuvarhaisella, kun itse köllöttelin sohvalla katsellen talvimaisemaa. Minulla on kyllä maailman paras koiranhoito-apulainen. :) Armas leikki onnellisena lumessa! Onneksi mökille pääsee taas kahden viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti