Aika päivittää 1-vuotiaan Armaksen kuulumiset. Hyvin menee, siis useimmiten! Armas on terve, vilkas ja kova syömään. Armaksesta on tullut aikamoinen räyhä, etenkin takaisin rähjääviä uroksia kohtaan. Onneks yhteenottoa ei ole tullut kuin yhden Jack Russelin kanssa (tosin pieni sellainen). Eläinlääkäri sanoi, että se olisi pikemminkin ihme jos uroskoira ei ikinä murisisi muille pojille... Ja basenjin nähdessään poika murisee erityisesti. Taitaa olla kateellinen kun näkee yhtä kauniin lajinsa edustajan.
Muihin basenjeihin verrattuna Ammu on todella hoikka, ja syökin melkein saman verran kuin siskoni saksanpaimenkoira. Mutta parempi varmasti hieman liian hoikka kuin ylipainoinen haukku. Tutkimuksissa ei ole tullut ilmi mitään ruuan imeytymishäiriötä. Kerran kiikutin Armaksen eläinlääkärille viiden päivän oksentelun vuoksi. Kalliit tutkimukset eikä mitään outoa löytynyt. Kallista lystiä koiran tutkituttaminen.
Talvi on ollut ulkoilun kannalta hankalaa. Armas ei inhoa mitään enempää kuin talvipukuaan. Kun otan puvun esille, niin koira pakenee nojatuolin alle. Tänään oli pitkästä aikaa ainoastaan -2 astetta eikä inhottavaa loimea tarvittu. Käytiin metsässä ja tehtiin sivulla kävely -harjoituksia. Tottelevaisuus-harjoitukset ovat aina haasteellisia tämän villikoiran kanssa. Millaisethan mahdollisuudet meillä olisi pärjätä agilityssa? :)
