Radalla

Jeejee! Moni asia mennyt pennun kanssa putkeen.

Ensiksi ajattelin, että ei tuo otus halua ikinä pissiä ulos, kun siellä on niin kylmä ja paljon pelottavia asioita. Olen ehkä hieman liian kärsimätön. Itseänikin pelottaa matkustaa vieraille seuduille, etenkin paikkoihin, joita en tunne ja joissa on ennalta-arvaamattomalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Sen vuoksi ei ole ihme, että pientä eläintä pelottavat autot ja kylmyys, kun ainoat näkemänsä paikat ovat lämpimiä asuntoja ja hurjin kohtaamansa kone on pieni televisio. Kärsivällisyyttä toivon itselleni! Armas on ulkoillut vasta viikon. Ja edistystäkin tullut!

Siis hyviin asioihin. :) Armas taisi tänään ymmärtää, että uloskin voi pissata, vaikka siellä on kylmä. Tänään onnistanut jo neljä kertaa. Kiitos mummun ja tyttäreni, jotka ovat minun työssä ollessani auttaneet koiruuden totuttamisessa maailman menoon.




Uskon, että yhtenä Armaksen ulosmenomotivaattorina toimivat koirakaverit, joihin Kampissakin törmää joka kulmassa. Muutaman päivän sisällä herra on leikkinyt (tai ainakin haistellut) pomeriania, jackrussel-pariskuntaa, mastiffia, kiinanharjakoira-pariskuntaa ja sitä lyhytjalkaista pystykorvaa eli welsh corgia. Lilli-labbiskin kävi kurmootettavana, ja Armas oli mielissään nyhtäessään 3-vuotiaan tyttösen turkkia!

Helsingin keskustasta aivan taloni nurkilta löytyy muuten hauska koiranulkoilutuspaikka: hylätty junarata. Rata ulottuu Länsisatamasta Rautatieasemalle saakka. Aika ihanan kaamea paikka, etenkin pimeällä. Jos uskallat mennä ...