Pääsiäisseikkailu

Tampereella taas. Helsingin puolella on tapahtunut vaikka mitä, kuten muutto Kampista Puotilaan, mutta Puotilan koiratarinoita sitten toisella kertaa...

Tultiin torstaina Tampereelle ja junamatka meni Armakselta jo kokemuksella. Haukut haistelivat toisiaan aikansa, ottivat pienet torkut ja koiranomistajat löysivät jälleen yhteisen kielen. Voi suloisuus, miten ihana koiranpentu oli meidän kanssa samassa vaunussa: sekarotuinen 5-kuukautinen "miniatyyrilabbis". Koiran omistajalla oli vain aavistus millaisia geenejä tämän pienoislabradorin vanhemmat olivat kantaneet.

Pitkänäperjantaina aurinko todellakin paistoi ja sehän tarkoitti sitä, että Armaksella oli tiedossa ihka aito eräretki mökillä Pirkkalassa. Uskomattomattomasti poika jaksoikin: ensiksi maantienreunaa vajaat kaksi km ja sen jälkeen kilometri metsäpolkua. Sitten sama retki takaisin. (Pssst, myönnettävä on, että herraa piti kantaa suurimpien vesilammikoiden ylitse). Eväät syötiin aurinkoisella kivellä.

Matkanjohtaja Ronja huolehti luontohavaintojen kuvaamisesta ja ammattitaitoinen eräopas Leena oli varautunut henkisesti mahdollisten katastrofitilanteiden varalle. Ammattitaito tuli tarpeeseen, kun Ronjan kumisaappaassa havaittiin suuri repeämä. Eräopas hoiti tilanteen: kuivasi kengän ripein ottein paperilla ja laittoi vuotavan kumisaappaan sisälle muovikassin.;D Suuria löytöjä olivat muun muassa hylätyllä kaatopaikalla tyhjänpanttina seisova puoliksi poltettu auto ja puskasta bongatut pajunkissat.

Kotiin päästyämme Armas oli niin väsynyt, että nukkui melkein koko illan. Lauantaina satoikin sitten vettä, joten retkemme ajoitus oli täydellinen. :)