Puotila on aika kiva koiranulkoilutusalue, jos unohtaa siellä täällä jalkakäytävillä lojuvat lasinsirpaleet ja roskat. Lähimaastossa on koirapuitoja kaksi ja kävelyreittejä sitäkin enemmän. Eilen tulikin tehtyä Armaksen kanssa aika erilainen retki Itäkeskukseen. Itse en tunne ”itistä” yhtään, joten Armaskin pääsi harjoittelemaan suunnistusta väenpaljoudessa ainakin tunnin ajan. Tarkoituksenani oli löytää eläintarvikekauppa Musti & Mirri, mutta näillä suunnistustaidoilla tehtävä oli mahdoton. Sen sijaan onnistuimme löytämään lemmikkitarvike/lemmikkieläinkauppa-Faunattaren. Shoppasimme oikeat koiran kynsisakset ja sian korvarenkaita (?) kilohintaan. Armas sai lemmikkiliikkeessä kehuja reippaudestaan. Hienostihan tuo nykyään pärjää ihmisten ilmoilla.
Meillä on Armaksen kanssa välillä vähän vääntöä siitä, milloin lähdetään mihinkin suuntaan. Ongelma ei tosin ilmene muualla kuin kerrostalomme pihalla. Armas on kovin kiinnostunut nyhtämään pihapensaiden oksia ja nyt kasvamaan alkaneita istutuksia. Olen ollut tiukka pennun oikutteluille.
On käsittämätöntä, miten nopeasti lumi on sulanut. Muutama viikko sitten kaikkialla lainehti ja kahlasin kumisaappaan yläreunaa myöten tuossa läheisessä puistossa. Armas on selvästi hyvillään kevään tulosta: se tarkkailee jokaista pienen pientäkin ääntä. Armaksen kasvattaja kertoi muistaakseni, että basenjit ovat erityisen tarkkaavaisia (niin kuin varmasti melkein kaikki susien ja dingojen jälkeläiset, eli kaikki koirat :). Koirani istuisi varmaan tuntikausia tarkkailemassa muuttolintuja, mutaisen maan alta kasvavaa uutta ruohoa, lehtipinojen alle maatuneita edelliskesän muistoja ja naapuritalon kissaa. Armas on kyllä niin selvästi kongolaista alkuperää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti