Hyvin on kyllä vauva sopeutunut. Syö, nukkuu ja riehuu. Vähemmän nukkuu ja enemmän riehuu. Niin ja puree ihan kamalasti. Kädet haavoilla ollaan jatkuvasti. Arvatkaa mikä on ihanaa? No se, kun Armas nukkuu vieressä ja kaivautuu syvälle peiton alle lämmittelemään. Ihanaa on myös herätä aamulla siihen, että joku on täynnä intoa ja aina hyvällä tuulella. :) Pissailuakaan pentu ei juuri vääriin paikkoihin enää harrasta. Ja mitä väliä pikku-lätäköillä. Laskisi jo nämä pakkaset, niin pääsis Armas tutustumaan maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti