Viikonloppu idässä

Vietimme viikonlopun itä-Helsingissä Ammun lapsuuden kodissa. Kyllä se koira varmaan vanhan kotinsa muistaa. Armas oli siihen aikaan 3-5 kk ja nyt täyttyi 10 kk. Käveltiin tutuissa maisemissa Puotilan metsiköissä, Ihanaa miten iloinen Armas on aina tavattuaan vanhoja kavereita. Sanna ja Teemu (ystävät joiden luona asuin) ovat aina myös Armakselle tärkeitä. :) Haikea olo, koska tämä oli viimeinen vierailu pois muuttavien kavereiden kotona.

Tässä muuutama kuva. Ensimmäisenä A gay-tyylisessä villapuvussa (tämän hetkisen kihisevän homoseksuaalisuus-keskustelun kunniaksi ja homojen oikeuksien puolustamiseksi.) Toinen kuva muistona Puotilan kesästä. Vihdoin sain siirrettyä kuvia puhelimestani bluetoothin avulla koneelle.

Auuuu... :(

Sain tänä aamuna naapurilta ystävällista mutta ikävää palautetta. Armas kuulemma itkee kaikki päivät. En ole tiennyt asiasta, koska kotiin tullessa haukku on ollut hiljaa. Harmittaa koiran sekä naapurien puolesta. Mitä voisin tehdä toisin, auttaako mikään? Voisin laittaa haukunestopannan, mutta se ei vaikuttaisi koiran oloon. Radio päälle, pitempi lenkitys aamulla, toinen koira (jonka ottaminen olisi mahdottomuus tällä hetkellä)? Onneksi Armas ei joudu olemaan 9 tuntia yksin, vaan keskimäärin 7 tuntia. Saan siskoltani sellaisen pannan, josta tulee kylmää ilmaa. Pakko sitäkin kokeilla.

Luu tai mikä lie

Lähdin toista kertaa elämässäni juoksulenkille Armaksen kanssa. Minun hölkkäni on ilmeisesti koiralle sopiva kävelyvauhti, koska silloin kiskominen on vähäisempää.

Armas bongasi maasta kepin, jota halusi kantaa mukanaan ja välillä pysähtyä kaluamaankin. Ihmettelin tuota hieman, koska eihän aikanakaan minun basenjini perusta liikoja kepeistä. Yleensä se on vaan hetken suussapito ja sitten keppi pois. Kun olin lähellä kotia, niin yritin saada koiran jättämään kepin maahan. Armas sai siitä oikean kiukun puuskan: puri remmiä ja yritti purra kättäni. Silloin tajusin, että kyseessä taisi olla kananluu tms. Jouduimme käymään aikamoisen valtataistelun. Koiran selätys (mikä ei ollut helppo), mutta kai se kannatti, koska Armas oli hyvin nöyrä poika tapauksen jälkeen. :)

Pikku-pomottajani on oikeesti aika kiltti. Kaikki meillä kyläilleet vanhemmat koirat ovat kyllä näyttäneet kuka määrää. Viime viikonloppuna yökylässä ollut espanjanvesikoira Hiro piti huolen että sai omia Armaksen lelut. Arvojärjestys se olla pitää.

Onnea...

...Armas! Tervakosken näyttelyssä Armas oli rotunsa paras. :) Osallistujia ikäluokassa 12. Ilman tavotteita lähdettiin, mutta näin hauskasti kävi. Itse jännitin varmasti Armasta enemmän ja katselin kauhuissani kisaajia. Eli hieno suoritus ensimmäisellä kerralla. Näyttelypäivä oli raskas ja ulkona oli kylmä (+välillä satoi). Onneksi tajusin laittaa talvitakin ja Armas sai lainata sadetakkia. Nyt voittaja nukkuu tyytyväisenä ja sikeästi sängyllä. Ja vaikka sanonkin, ettei sijoituksella ole väliä, niin ei siitä haittaakan ole, että menestys oli hyvä. Tässä tuomarin arvostelu: Ryhdikäs. Hyvät korvat. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät rypyt päässä. Hyvä häntä, Sopivat kumaukset. Liikkuu hyvin. :D

Nakki

Huomenna vuorossa näyttelytreenit ja onneksi onkin, sillä näyttely on jo tämän kuun lopulla. Vielä ei ole selvinnyt kuka Armaksen esittelee, se en ole toivottavasti minä?! Joka tapauksessa motivaattorina toimii nakki, siis tämä vehnäjauhosta koostuva ja pahalle haiseva tuote, johon koirasi on yleensä hulluna. Nakki on pelasti minut myös maanataisissa juoksutreeneissä. Edellisellä kerralla sain suosituksen ottaa mukaan jotain makupaloja koiralle pienoisten kiinniottamisten jälkeen. Armas on nyt lähtenyt kopista moottorivieheen perään, ja harjoittaja sanoi, että ensi kerralla voisi lähettää koiran suljetusta kopista. Aika hyvä edistys siihen nähden, että harjoituksissa ei melkein koko kesänä käyty.

Armaksen kesäohjelmaan kuului neljän päivän lomailu mummulassa ilman minua. Kaikki meni hyvin. Ikävöimisen oli ehkä helpoiten huomannut siitä, että Ammu seurasi mummua kaikkialle.

Asiasta viidenteen. Millä koiranne leikkivät mieluiten? Armaksen ehdottomia suosikkeja ovat kirpputoreilta ostettavat karvalelut. Ne voi repiä kappaleiksi: pumpulit ja pikkuhelmet ulos ja ympäri asuntoa! Luulen että Armaksen viime viikkoinen ripuli/oksentelu johtui liiasta pumpulin syönnistä. Pehmolelut hajoavat harmillisen nopeasti. Onneks tapanani on jättää pöydille paperinenäliinoja revittäväksi ja seiniäkin on kiva nakertaa. :O

Juoksua ja näyttelyharjoittelua

Tällä viikolla sain itsestäni aika paljon irti. Se johtunee varmasti siitä, että olen lomalla. Sain Armaksen vietyä sekä juoksu- että näyttelyharjoituksiin. Autottoman on hankala kulkea etenkin näillä säillä. Sitä paitsi olen kamalan arka tekemään mitään yleisön edessä. No, itseluottamus kasvaa koiraa käsitellessä.

Juoksuharjoituksissa oli käytössä moottoriviehe, ja Armas pinkaisi sen perään aivan innolla. Olin tyytyväinen, ettei koira pelännyt moottorin ääntä, koska aiemmin oli vain kerran mennyt käsivieheen perässä. Metsästysvietti taitaa olla kunnossa.

Eilen raahauduttiin taas Tuomarinkartanolle, mutta tällä kertaa näyttelytreeneihin. Mukana oli aikamoinen pino pilkottuja nakkeja. En ollut ollenkaan ajatellut näyttelyyn viemistä, mutta Armaksen sisarusten ja äidin omistajat sitä vaativat. Armaksessa on kuulemma potentiaalia. No yritetään ainakin kerran. Aika paljon pitää varmaan harjoitella, että koiran saa seuraamaan ja seisomaan nätisti. Toivon etten joudu esittelemään Armasta itse näyttelyssä. Nyt vain pakko harjoitella ahkerasti. Tarpeeksi herkkupaloja ja kehuja vaan!

Arkea Haagassa

Tämä kevät on ollut kasvavalle koiralle vauhdikasta aikaa. Asuttu on niin Helsingin keskustassa, Puotilassa ja nyt Haagassa. Paljon on matkustettu, tutustuttu uusiin koiriin ja mukaviin ihmisiin. Armas on sopeutuvainen haukku. Varmasti hyvä, että pentua kuljettaa mukana mahdollisimman erilaisissa paikoissa.

Armas on nyt noin 8 kg painava hoikka, kiltti ja vauhdikas kaveri. Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin - ainakin siihen nähden mihin olin varautunut. Hankala basenji, josta luin, ei ole ollut läheskään niin pulmallinen kuin mihin oli nettikirjoitusten perusteella varautunut. Onhan Armas omapäinen eikä aina niin miellyttämishaluinen, mutta ilkeä ei laisinkaan. Tietenkin tilanne voi muuttua koiran kasvaessa ja reviiriviestin vahvistuttua. Nykyisin koira vain lähtee sivummalle, jos muut koirat alkavat rähisemään. Armaksen pentueen tapaamisessakin huomasin haukun välttelevän tappelutilanteita.

Muutamia ns. vastoinkäymisiä on ollut. Korvat ovat olleet tulehtuneet ja jotain iho-ongelmiakin on ilmennyt. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään allergia. Kutisevaan ihottumaan tuntuu auttavan Eforion-kapselit. Lisäksi koiran hihnassa kiskomiseen menee välillä hermot! Olen kokeillut pysähtymistä, mutta ei siitä ainakaan minun kärsimättömällä luonteellani ole ollut apua. Kiskominen on onneksi ongelma vain silloin kun suunnistame Etelä-Haagaan koirapuistoon (Armas rakastaa paikkaa) tai jos vastaan tulee muita koiria. Teen yleensä lenkille mentäessä niin, että ulkoilemme ensiksi koirapuistossa, jonka jälkeen energiatasot ovat hieman laskeneet.

Vieraanani kävi hyvä ystäväni, joka on mahtava koirankouluttaja. En ole jaksanut opettaa Armakselle 'maahan'-käskyä kun olen ajatellut sen olevan hankalaa. Ei mennyt kuin viisi minuuttia niin ystäväni sai koiran tottelemaan maahan-käskyä! Liian usein vetoan koulutusasioissa siihen, että ei basenji ole miellyttämishaluinen... :)

Tänä kesänä olisi tarkoitus aloittaa viehe-juoksu-treeneissä käyminen. Kerran käytiin, mutta ilman autoa Tuomarinkartanolle raahautuminen on olevinaan niin hankalaa... Ensi maanantaina lupaan mennä.