Ärrrrr, Mur

Aika päivittää 1-vuotiaan Armaksen kuulumiset. Hyvin menee, siis useimmiten! Armas on terve, vilkas ja kova syömään. Armaksesta on tullut aikamoinen räyhä, etenkin takaisin rähjääviä uroksia kohtaan. Onneks yhteenottoa ei ole tullut kuin yhden Jack Russelin kanssa (tosin pieni sellainen). Eläinlääkäri sanoi, että se olisi pikemminkin ihme jos uroskoira ei ikinä murisisi muille pojille... Ja basenjin nähdessään poika murisee erityisesti. Taitaa olla kateellinen kun näkee yhtä kauniin lajinsa edustajan.

Muihin basenjeihin verrattuna Ammu on todella hoikka, ja syökin melkein saman verran kuin siskoni saksanpaimenkoira. Mutta parempi varmasti hieman liian hoikka kuin ylipainoinen haukku. Tutkimuksissa ei ole tullut ilmi mitään ruuan imeytymishäiriötä. Kerran kiikutin Armaksen eläinlääkärille viiden päivän oksentelun vuoksi. Kalliit tutkimukset eikä mitään outoa löytynyt. Kallista lystiä koiran tutkituttaminen.

Talvi on ollut ulkoilun kannalta hankalaa. Armas ei inhoa mitään enempää kuin talvipukuaan. Kun otan puvun esille, niin koira pakenee nojatuolin alle. Tänään oli pitkästä aikaa ainoastaan -2 astetta eikä inhottavaa loimea tarvittu. Käytiin metsässä ja tehtiin sivulla kävely -harjoituksia. Tottelevaisuus-harjoitukset ovat aina haasteellisia tämän villikoiran kanssa. Millaisethan mahdollisuudet meillä olisi pärjätä agilityssa? :)

Herra naskalihammas

Kädet haavoilla, lapsi kirkuu jalat penkillä, veri roiskuu tyynyliinalle. Onko villieläin hyökännyt kimppuun? Ei. Armas-herra se vaan innostuu etenkin silloin kun käymässä on vieraita. Sillä on niin terävät hampaat, eivätkä suositellut keinot hillitä puremista toimi. Pentu luulee että käsien repiminen on vain hauska leikki. Onhan meillä hyviäkin hetkiä ja paljon ja eri pennuilla on erilainen tarve pureskella. Tietenkin olen ostanut kaikenlaisia puruleluja ja luita, antanut vanhat tumput ja omat kengätkin, mutta sitkeästi tuo innostuu ihmisennahasta.

Vihdoin kovat pakkaset ovat hellittäneet ja koira on päässyt pihalle 11-viikkoisena. Miten käy sosiaalistumisen, jos ei tapaa riittävästi koiria ennen 12:tta viikkoa? Ristiriitaista. Kunnon rokote annetaan 12-viikkoisena eivätkä kaikki suosittele vieraiden koirien haistelemista ulkona ennen tuota rokotetta. Koiraoppaiden mukaan juuri tänä aikana tulisi luoda mahdollisimman paljon erilaisia kontakteja spanieleihin, susikoiriin, villakoiriin, staffeihin, parrakkaisiin miehiin, raitiovaunuihin, juniin, kanootteihin, moottoripyöriin, juniin, henkilöautoihin... Mitä teen kun pakkanen oon paukkunut tähän saakka ja basenjit syntyvät aina talvella ja vihaavat kylmää? Entä jos koira ei opi koskaan käymään tarpeillaan pihalla? Koiranomistaja on huolissaan ja täynnä kysymyksiä. Tämähän on kuin vauvan kanssa aikoinaan: ennen käärön saapumista luin kaiken mahdollisen tiedon kaikesta, mutta mikään ei mennyt niin kuin oletin. Tavallaan kaikki silti järjestyi. :)

Huomenna ystäväni tulee avustamaan kynsienleikkuussa. Voi kun Armas osaisi olla pelkäämättä.

Kolme minuuttia pihalla

Tänään mittari näytti -5, joten ajattelin, että käytän Armasta pihalla. Ihan muutaman minuutin vain, koska pentu ei luultavasti kestä pakkasta. Tämä oli siis kolmas kerta "lenkillä". Villapuku päälle ja menoksi. Menin ensin pihalle ja kiersin sitten kadun kautta takaisin sisälle. Armas-raukka vapisi luultavasti pelosta, kun jalkojen alla narskui jäätävä lumi ja moottorihirviö parkkeerasi viereemme. Turha toivo saada pentua pissaamaan noissa olosuhteissa. Keväällä sitten.





Arvatkaa kuka nukkui keittiön pöydällä kopassaan, kun palasin töistä kotiin? Se pirulainen oli pissannut omaan koppaansa (öhöm, koska nukkuu nykyisin sängyssä). Kopan patja oli pesussa ja koppa pöydällä muka turvassa. Aamukiireessä olin heittänyt koppaan verkkarit, villapaitani ja muutaman sanomalehden. Miten tyhmä olen, etten ymmärtänyt pennun osaavan siirtää tuolia, hypätä tuolille ja siitä pöydälle. :O Lisäksi reppuni oli mystisesti otettu kaapista ja kaapin ovi suljettu perässä. Mitä tuo tekee seuraavaksi? Ai niin, muutaman tunnin sisällä Armas on myös pissannut lempikenkiini. Nyt tuo nukkuu, muutenhan en pystyisi kirjottamaan, kun pitäisi jatkuvasti hätistää koiraa pois sähköjohdon kimpusta. :)

Ensimmäinen päivä yksin

Hienosti meni koiran kannalta ensimmäinen työpäiväni. Kävin ruokatunnilla kotona leikkimässä pojan kanssa, eikä pahempaa tuhoa ollut tehty. Pieniähän ei lasketa. ;) Illalla Armas kaipasi selvästikin enemmän seuraa kuin yleensä. Tehtiin ihan pikakäynti ulkona, mutta -6 c on vähän liikaa. Viikon loppua kohden on kai luvattu kylmenevää.

Olen vähän huolissani, koska Armaksen korvat haisevat pahalle. Kasvattajalta sain onneksi neuvon ostaa tiettyjä korvatippoja. Toivottavasti auttavat. Onneksi korvat eivät vaikuta kutisevan ollenkaan, joten ehkei kannata huolehtia.

Lauantaina kävi labradorinnoutaja Lilli vierailulla. Armas höykyytti Lilli-parkaa eikä Lilli ollut moksiskaan, vaikka olin vähän etukäteen pelännyt, miten koirat suhtautuisivat toisiinsa. Sunnuntainen Trinity-koiran vierailu ei sujunut aivan yhtä hyvin. Triny on löytökoira ja ehkä siitä syystä mustasukkainen, kun omistajansa paijasi pentua. Ulkona Trinikin hyväksyy helposti kaverit ja on oikein ihana monirotuinen tilkkutäkki.