tiistai 5. heinäkuuta 2011

Ystäviä tapaamassa


Kesäloma sekä koiralla että minulla. Oltiin tapaamassa parhaita ystäviämme Piiaa ja lähes Armaksen ikäistä Narsu-hauvaa. Narsu onkin noissa aiemmissa kuvissa vuoden takaisissa päivityksissä. Vietämme siis kesää Tampereella. Tähän asti ohjelmassa on ollut mökkeilyä. Juhannuksena kirmailtiin siskon koirien Nupun ja Tiinan kanssa mökillä ja mökin ympärillä metsissä. Tärkeänä kohokohtana on toiminut Viron tuontiprinsessa Trinityn tapaaminen Armonkalliolla. Trinity on Armasta neljä kertaa suurempi yksisilmäinen hyvin omistuksehaluinen neitokainen, jonka on vaikea hyväksyä koiravieraita asunnossaan johtuen johtuen tiukoista ensikuukausistaan Tallinnan katukoirana.

Nyt Armasta vaivaa kiusallinen eilen alkanut ripuli. Toivon, ettei se kestä enää tätä päivää. Poika on piimä- ja riisi-lihaliemi-kuurilla.

Laitan lähiaikoina ajankohtaisia kuvapäivityksiä.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Harjavallassa


Käytiin ensimmäisessä koiranäyttelyssä sitten viime syksyn. Ihan hyvät arvostelutkin tuli ja varaserti. Juuri yhtään ei oltu harjoiteltu, mutta Armas hallitsi homman ja yllätti minut hyvällä käytöksellään. Kiitos esittelystä kasvattaja Marjukka. :)

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Ärrrrr, Mur



Aika päivittää 1-vuotiaan Armaksen kuulumiset. Hyvin menee, siis useimmiten! Armas on terve, vilkas ja kova syömään. Armaksesta on tullut aikamoinen räyhä, etenkin takaisin rähjääviä uroksia kohtaan. Onneks yhteenottoa ei ole tullut kuin yhden Jack Russelin kanssa (tosin pieni sellainen). Eläinlääkäri sanoi, että se olisi pikemminkin ihme jos uroskoira ei ikinä murisisi muille pojille... Ja basenjin nähdessään poika murisee erityisesti. Taitaa olla kateellinen kun näkee yhtä kauniin lajinsa edustajan.

Muihin basenjeihin verrattuna Ammu on todella hoikka, ja syökin melkein saman verran kuin siskoni saksanpaimenkoira. Mutta parempi varmasti hieman liian hoikka kuin ylipainoinen haukku. Tutkimuksissa ei ole tullut ilmi mitään ruuan imeytymishäiriötä. Kerran kiikutin Armaksen eläinlääkärille viiden päivän oksentelun vuoksi. Kalliit tutkimukset eikä mitään outoa löytynyt. Kallista lystiä koiran tutkituttaminen.

Talvi on ollut ulkoilun kannalta hankalaa. Armas ei inhoa mitään enempää kuin talvipukuaan. Kun otan puvun esille, niin koira pakenee nojatuolin alle. Tänään oli pitkästä aikaa ainoastaan -2 astetta eikä inhottavaa loimea tarvittu. Käytiin metsässä ja tehtiin sivulla kävely -harjoituksia. Tottelevaisuus-harjoitukset ovat aina haasteellisia tämän villikoiran kanssa. Millaisethan mahdollisuudet meillä olisi pärjätä agilityssa? :)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Viikonloppu idässä

Vietimme viikonlopun itä-Helsingissä Ammun lapsuuden kodissa. Kyllä se koira varmaan vanhan kotinsa muistaa. Armas oli siihen aikaan 3-5 kk ja nyt täyttyi 10 kk. Käveltiin tutuissa maisemissa Puotilan metsiköissä, Ihanaa miten iloinen Armas on aina tavattuaan vanhoja kavereita. Sanna ja Teemu (ystävät joiden luona asuin) ovat aina myös Armakselle tärkeitä. :) Haikea olo, koska tämä oli viimeinen vierailu pois muuttavien kavereiden kotona.

Tässä muuutama kuva. Ensimmäisenä A gay-tyylisessä villapuvussa (tämän hetkisen kihisevän homoseksuaalisuus-keskustelun kunniaksi ja homojen oikeuksien puolustamiseksi.) Toinen kuva muistona Puotilan kesästä. Vihdoin sain siirrettyä kuvia puhelimestani bluetoothin avulla koneelle.




torstai 30. syyskuuta 2010

Auuuu... :(

Sain tänä aamuna naapurilta ystävällista mutta ikävää palautetta. Armas kuulemma itkee kaikki päivät. En ole tiennyt asiasta, koska kotiin tullessa haukku on ollut hiljaa. Harmittaa koiran sekä naapurien puolesta. Mitä voisin tehdä toisin, auttaako mikään? Voisin laittaa haukunestopannan, mutta se ei vaikuttaisi koiran oloon. Radio päälle, pitempi lenkitys aamulla, toinen koira (jonka ottaminen olisi mahdottomuus tällä hetkellä)? Onneksi Armas ei joudu olemaan 9 tuntia yksin, vaan keskimäärin 7 tuntia. Saan siskoltani sellaisen pannan, josta tulee kylmää ilmaa. Pakko sitäkin kokeilla.

torstai 16. syyskuuta 2010

Luu tai mikä lie


Lähdin toista kertaa elämässäni juoksulenkille Armaksen kanssa. Minun hölkkäni on ilmeisesti koiralle sopiva kävelyvauhti, koska silloin kiskominen on vähäisempää.

Armas bongasi maasta kepin, jota halusi kantaa mukanaan ja välillä pysähtyä kaluamaankin. Ihmettelin tuota hieman, koska eihän aikanakaan minun basenjini perusta liikoja kepeistä. Yleensä se on vaan hetken suussapito ja sitten keppi pois. Kun olin lähellä kotia, niin yritin saada koiran jättämään kepin maahan. Armas sai siitä oikean kiukun puuskan: puri remmiä ja yritti purra kättäni. Silloin tajusin, että kyseessä taisi olla kananluu tms. Jouduimme käymään aikamoisen valtataistelun. Koiran selätys (mikä ei ollut helppo), mutta kai se kannatti, koska Armas oli hyvin nöyrä poika tapauksen jälkeen. :)

Pikku-pomottajani on oikeesti aika kiltti. Kaikki meillä kyläilleet vanhemmat koirat ovat kyllä näyttäneet kuka määrää. Viime viikonloppuna yökylässä ollut espanjanvesikoira Hiro piti huolen että sai omia Armaksen lelut. Arvojärjestys se olla pitää.

lauantai 28. elokuuta 2010

Onnea...

...Armas! Tervakosken näyttelyssä Armas oli rotunsa paras. :) Osallistujia ikäluokassa 12. Ilman tavotteita lähdettiin, mutta näin hauskasti kävi. Itse jännitin varmasti Armasta enemmän ja katselin kauhuissani kisaajia. Eli hieno suoritus ensimmäisellä kerralla. Näyttelypäivä oli raskas ja ulkona oli kylmä (+välillä satoi). Onneksi tajusin laittaa talvitakin ja Armas sai lainata sadetakkia. Nyt voittaja nukkuu tyytyväisenä ja sikeästi sängyllä. Ja vaikka sanonkin, ettei sijoituksella ole väliä, niin ei siitä haittaakan ole, että menestys oli hyvä. Tässä tuomarin arvostelu: Ryhdikäs. Hyvät korvat. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät rypyt päässä. Hyvä häntä, Sopivat kumaukset. Liikkuu hyvin. :D