Juoksua ja näyttelyharjoittelua

Tällä viikolla sain itsestäni aika paljon irti. Se johtunee varmasti siitä, että olen lomalla. Sain Armaksen vietyä sekä juoksu- että näyttelyharjoituksiin. Autottoman on hankala kulkea etenkin näillä säillä. Sitä paitsi olen kamalan arka tekemään mitään yleisön edessä. No, itseluottamus kasvaa koiraa käsitellessä.

Juoksuharjoituksissa oli käytössä moottoriviehe, ja Armas pinkaisi sen perään aivan innolla. Olin tyytyväinen, ettei koira pelännyt moottorin ääntä, koska aiemmin oli vain kerran mennyt käsivieheen perässä. Metsästysvietti taitaa olla kunnossa.

Eilen raahauduttiin taas Tuomarinkartanolle, mutta tällä kertaa näyttelytreeneihin. Mukana oli aikamoinen pino pilkottuja nakkeja. En ollut ollenkaan ajatellut näyttelyyn viemistä, mutta Armaksen sisarusten ja äidin omistajat sitä vaativat. Armaksessa on kuulemma potentiaalia. No yritetään ainakin kerran. Aika paljon pitää varmaan harjoitella, että koiran saa seuraamaan ja seisomaan nätisti. Toivon etten joudu esittelemään Armasta itse näyttelyssä. Nyt vain pakko harjoitella ahkerasti. Tarpeeksi herkkupaloja ja kehuja vaan!

Arkea Haagassa

Tämä kevät on ollut kasvavalle koiralle vauhdikasta aikaa. Asuttu on niin Helsingin keskustassa, Puotilassa ja nyt Haagassa. Paljon on matkustettu, tutustuttu uusiin koiriin ja mukaviin ihmisiin. Armas on sopeutuvainen haukku. Varmasti hyvä, että pentua kuljettaa mukana mahdollisimman erilaisissa paikoissa.

Armas on nyt noin 8 kg painava hoikka, kiltti ja vauhdikas kaveri. Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin - ainakin siihen nähden mihin olin varautunut. Hankala basenji, josta luin, ei ole ollut läheskään niin pulmallinen kuin mihin oli nettikirjoitusten perusteella varautunut. Onhan Armas omapäinen eikä aina niin miellyttämishaluinen, mutta ilkeä ei laisinkaan. Tietenkin tilanne voi muuttua koiran kasvaessa ja reviiriviestin vahvistuttua. Nykyisin koira vain lähtee sivummalle, jos muut koirat alkavat rähisemään. Armaksen pentueen tapaamisessakin huomasin haukun välttelevän tappelutilanteita.

Muutamia ns. vastoinkäymisiä on ollut. Korvat ovat olleet tulehtuneet ja jotain iho-ongelmiakin on ilmennyt. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään allergia. Kutisevaan ihottumaan tuntuu auttavan Eforion-kapselit. Lisäksi koiran hihnassa kiskomiseen menee välillä hermot! Olen kokeillut pysähtymistä, mutta ei siitä ainakaan minun kärsimättömällä luonteellani ole ollut apua. Kiskominen on onneksi ongelma vain silloin kun suunnistame Etelä-Haagaan koirapuistoon (Armas rakastaa paikkaa) tai jos vastaan tulee muita koiria. Teen yleensä lenkille mentäessä niin, että ulkoilemme ensiksi koirapuistossa, jonka jälkeen energiatasot ovat hieman laskeneet.

Vieraanani kävi hyvä ystäväni, joka on mahtava koirankouluttaja. En ole jaksanut opettaa Armakselle 'maahan'-käskyä kun olen ajatellut sen olevan hankalaa. Ei mennyt kuin viisi minuuttia niin ystäväni sai koiran tottelemaan maahan-käskyä! Liian usein vetoan koulutusasioissa siihen, että ei basenji ole miellyttämishaluinen... :)

Tänä kesänä olisi tarkoitus aloittaa viehe-juoksu-treeneissä käyminen. Kerran käytiin, mutta ilman autoa Tuomarinkartanolle raahautuminen on olevinaan niin hankalaa... Ensi maanantaina lupaan mennä.

Hyi vettä

Aurinkoiset säät jatkuvat. Viime lauantai meni kokonaan ulkoillessa Tampereella. Ensiksi vietettiin päivää Nuppu- ja Tiina-koirien kanssa Messukylässä. Armas tuli hyvin toimeen vanhempien rouvien kanssa ja yritti matkiak vahtikoiria. Ääntä ei raukalta tullut siinä tilanteessa kun naapurit piti saada kuriin.



Illalla matka jatkui Nekalaan 4 kk:tta vanhan Narsukoiran luokse. Myös Korppi-staffi oli mukana. Koirat tulivat loistavasti toimeen erilaisuudestaan huolimatta. Staffi juoksi metrin mittainen halko suussaan, Armas kirmasi ympäri taloa ja Narsu pulikoi lasten vesialtaassa. Armas vain tuhahti, kun esittelin sille lasten uima-altaan. Tykkääköhän kukaan basenji vedestä? :)

Koirapuistossa

Koirapuistossa oli armoton meno. Armas juoksutti labbislaulamaa ja pysyi viisaana itse taustalla isompien rynniessä. Poika oli tämän seikkailun jälkeen kuoleman väsynyt.

Nuppu

Armaksella on ollut isompi koira-kaveri jo hetken aikaa. Siskoni saksanpaimenkoira Nuppu oli viime yön visiitillä. Armas yritti saada 8-vuotiasta rouvaa kanssaan leikkimään, mutta turhaan. Villikko hyppi ja riehui niin kauan, että Nupulle piti järjestää privaattitila makuuhuoneeseen. :) Onneksi Armaksestakin loppuu virta kolmen tunnin riehunnan jälkeen. Yö meni ihmeen rauhallisesti.

Olen ilmeisesti ylimitoittanut Armaksen koon mielessäni, koska aina ison koiran nähdessäni hämmennyn oman pennun pienuutta. Nuppukin on pieni ja hoikka saksanpaimenkoira, mutta jättiläinen Armaksen rinnalla! Lauantaina kaupassa kuulimme pikkulapsen sanovan näin: "äiti, katso miten ohut koira!"

Vain kuvia

Kokosin tähän kuvia ilman selityksiä. Ekoissa kuvissa Armas on 5 vk, vikoissa 4,5 kk.

A dog from east – idän kasvatti

Puotila on aika kiva koiranulkoilutusalue, jos unohtaa siellä täällä jalkakäytävillä lojuvat lasinsirpaleet ja roskat. Lähimaastossa on koirapuitoja kaksi ja kävelyreittejä sitäkin enemmän. Eilen tulikin tehtyä Armaksen kanssa aika erilainen retki Itäkeskukseen. Itse en tunne ”itistä” yhtään, joten Armaskin pääsi harjoittelemaan suunnistusta väenpaljoudessa ainakin tunnin ajan. Tarkoituksenani oli löytää eläintarvikekauppa Musti & Mirri, mutta näillä suunnistustaidoilla tehtävä oli mahdoton. Sen sijaan onnistuimme löytämään lemmikkitarvike/lemmikkieläinkauppa-Faunattaren. Shoppasimme oikeat koiran kynsisakset ja sian korvarenkaita (?) kilohintaan. Armas sai lemmikkiliikkeessä kehuja reippaudestaan. Hienostihan tuo nykyään pärjää ihmisten ilmoilla.

Meillä on Armaksen kanssa välillä vähän vääntöä siitä, milloin lähdetään mihinkin suuntaan. Ongelma ei tosin ilmene muualla kuin kerrostalomme pihalla. Armas on kovin kiinnostunut nyhtämään pihapensaiden oksia ja nyt kasvamaan alkaneita istutuksia. Olen ollut tiukka pennun oikutteluille.

On käsittämätöntä, miten nopeasti lumi on sulanut. Muutama viikko sitten kaikkialla lainehti ja kahlasin kumisaappaan yläreunaa myöten tuossa läheisessä puistossa. Armas on selvästi hyvillään kevään tulosta: se tarkkailee jokaista pienen pientäkin ääntä. Armaksen kasvattaja kertoi muistaakseni, että basenjit ovat erityisen tarkkaavaisia (niin kuin varmasti melkein kaikki susien ja dingojen jälkeläiset, eli kaikki koirat :). Koirani istuisi varmaan tuntikausia tarkkailemassa muuttolintuja, mutaisen maan alta kasvavaa uutta ruohoa, lehtipinojen alle maatuneita edelliskesän muistoja ja naapuritalon kissaa. Armas on kyllä niin selvästi kongolaista alkuperää!