sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Vain kuvia

Kokosin tähän kuvia ilman selityksiä. Ekoissa kuvissa Armas on 5 vk, vikoissa 4,5 kk.

















lauantai 24. huhtikuuta 2010

A dog from east – idän kasvatti



Puotila on aika kiva koiranulkoilutusalue, jos unohtaa siellä täällä jalkakäytävillä lojuvat lasinsirpaleet ja roskat. Lähimaastossa on koirapuitoja kaksi ja kävelyreittejä sitäkin enemmän. Eilen tulikin tehtyä Armaksen kanssa aika erilainen retki Itäkeskukseen. Itse en tunne ”itistä” yhtään, joten Armaskin pääsi harjoittelemaan suunnistusta väenpaljoudessa ainakin tunnin ajan. Tarkoituksenani oli löytää eläintarvikekauppa Musti & Mirri, mutta näillä suunnistustaidoilla tehtävä oli mahdoton. Sen sijaan onnistuimme löytämään lemmikkitarvike/lemmikkieläinkauppa-Faunattaren. Shoppasimme oikeat koiran kynsisakset ja sian korvarenkaita (?) kilohintaan. Armas sai lemmikkiliikkeessä kehuja reippaudestaan. Hienostihan tuo nykyään pärjää ihmisten ilmoilla.

Meillä on Armaksen kanssa välillä vähän vääntöä siitä, milloin lähdetään mihinkin suuntaan. Ongelma ei tosin ilmene muualla kuin kerrostalomme pihalla. Armas on kovin kiinnostunut nyhtämään pihapensaiden oksia ja nyt kasvamaan alkaneita istutuksia. Olen ollut tiukka pennun oikutteluille.

On käsittämätöntä, miten nopeasti lumi on sulanut. Muutama viikko sitten kaikkialla lainehti ja kahlasin kumisaappaan yläreunaa myöten tuossa läheisessä puistossa. Armas on selvästi hyvillään kevään tulosta: se tarkkailee jokaista pienen pientäkin ääntä. Armaksen kasvattaja kertoi muistaakseni, että basenjit ovat erityisen tarkkaavaisia (niin kuin varmasti melkein kaikki susien ja dingojen jälkeläiset, eli kaikki koirat :). Koirani istuisi varmaan tuntikausia tarkkailemassa muuttolintuja, mutaisen maan alta kasvavaa uutta ruohoa, lehtipinojen alle maatuneita edelliskesän muistoja ja naapuritalon kissaa. Armas on kyllä niin selvästi kongolaista alkuperää!

torstai 15. huhtikuuta 2010

Pikapäivitys



Nyt olen ollut saamaton emäntä kirjoitusjutuissa. :) Alkuun julkaistakoon tämä upea Armaksen nimipäiväkakku, jonka Ronja välttämättä halusi "leipoa".

Mutta seuraa pieni päivitys. 4-kuukautistarkastuksessa painoa oli 6050 grammaa, eli ihan ok. Vaikka poika oli normaalipainoinen (luiden päällä myös hieman rasvaa), voisi painoa olla hieman enemän. Varovasti siis kasvatan ruokamääriä. Itäkekskuksen eläinlääkäri oli ihana ja Armas käyttäytyi tavalliseen tapaansa herrasmiesmäisesti.

Armaksen sisko Taikakin vieraili muutama viikko sitten. Voi sitä leikkiä, oli aikamoista repimistä! Mutta todella hauska katsoa kun kaksi suunnilleen saman ikäistä rämäpäätä riehuu keskenään. Kunnon kuvia en saanut otettua, mutta tässä yksi.



Puotilassa on kiva asua koiran kanssa. On metsää ja koirakavereita. Huonojakin puolia on, mutta niistä sitten joskus. Armaksen sopeutuinen väliaikaisasuntoon on käynyt hienosti. Nykyisin muuten talutushihnassa kulkeminenkin menee aika hienosti eivätkä autotkaan pelota koiraa kuten ennen.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Staffi-vieras



Lauantaina yökylään tuli maailman kaunein staffi, Korppi. Korppi on 2-vuotias narttukoira, joka pitää ihmisistä, mutta muut koirat ovat hänelle eniten mieleen ollessaan mahdollisimman kaukana rouvan kepeistä ja palloista. Korppi näytti siis kaapinpaikan Armakselle ja ärähti etenkin ruokailutilanteissa. Puremista tämä staffimainen staffi ei harrasta.

Koirapuistossa basenjin ja staffin yhteiselo sujui suhteellisen hyvin. Korppi juoksi metrinen halko vahvoissa leuoissaan ja pikku-Armas painoi pikkuinen risu suussaan perässä.




Basenjit ovat onneksi harvoin kiinnostuneita muiden kepeistä. Lähinnä Armas sai luonteelleen sopivaa juoksuharjoitusta, mutta pieniä vaaratilanteita meinasi liian rajussa menossa syntyä. Korppi heiluttelee valtavia puunpätkiä niin rajusti, että lähellä olevat koirat saattavat saada vahingossa osuman päähänsä.




Armaskin saa muuten tänään pääsiäismunan: kolmanneksen oikeasta kananmunasta ruokansa sekaan. Toivotamme kaikille haukunystäville makoisaa pääsiäistä. :)



Pääsiäisseikkailu

Tampereella taas. Helsingin puolella on tapahtunut vaikka mitä, kuten muutto Kampista Puotilaan, mutta Puotilan koiratarinoita sitten toisella kertaa...

Tultiin torstaina Tampereelle ja junamatka meni Armakselta jo kokemuksella. Haukut haistelivat toisiaan aikansa, ottivat pienet torkut ja koiranomistajat löysivät jälleen yhteisen kielen. Voi suloisuus, miten ihana koiranpentu oli meidän kanssa samassa vaunussa: sekarotuinen 5-kuukautinen "miniatyyrilabbis". Koiran omistajalla oli vain aavistus millaisia geenejä tämän pienoislabradorin vanhemmat olivat kantaneet.

Pitkänäperjantaina aurinko todellakin paistoi ja sehän tarkoitti sitä, että Armaksella oli tiedossa ihka aito eräretki mökillä Pirkkalassa. Uskomattomattomasti poika jaksoikin: ensiksi maantienreunaa vajaat kaksi km ja sen jälkeen kilometri metsäpolkua. Sitten sama retki takaisin. (Pssst, myönnettävä on, että herraa piti kantaa suurimpien vesilammikoiden ylitse). Eväät syötiin aurinkoisella kivellä.

Matkanjohtaja Ronja huolehti luontohavaintojen kuvaamisesta ja ammattitaitoinen eräopas Leena oli varautunut henkisesti mahdollisten katastrofitilanteiden varalle. Ammattitaito tuli tarpeeseen, kun Ronjan kumisaappaassa havaittiin suuri repeämä. Eräopas hoiti tilanteen: kuivasi kengän ripein ottein paperilla ja laittoi vuotavan kumisaappaan sisälle muovikassin.;D Suuria löytöjä olivat muun muassa hylätyllä kaatopaikalla tyhjänpanttina seisova puoliksi poltettu auto ja puskasta bongatut pajunkissat.

Kotiin päästyämme Armas oli niin väsynyt, että nukkui melkein koko illan. Lauantaina satoikin sitten vettä, joten retkemme ajoitus oli täydellinen. :)