tiistai 23. maaliskuuta 2010

Kotimaanmatkailua, Part ll



Viikonloppu vierähti taas Tampeella ja Tampereen lähistöllä sijaitsevalla kesämökillä. Armas junaili kokeneena poikana jo toisen kerran. Lemmikkivaunussa on kyllä hauskaa. Kaikille on aina kummasti tilaa, vaikka koirat eivät yleensä omaa istumapaikkaa saakaan. Joka matkalla olen tutustunut uusiin koira- tai kissaihmisiin. Helsinkiin-paluumatkalla sain vinttikoirien omistajalta hyviä neuvoja koiran juoksuharrastuksen aloittamiseen liittyen.

Äsken puhuin vinttikoirien omistajasta. Eikö ole hassua: en minäkään ole enää Maija! Olen Armas-pennun omistaja. Välillä hätkähdän, että tuijottavatko ihmiset minua? Maan pinnalle palattuani tajuan, että Armas-herraahan ihmiset ihailevat! :) Tähän asetelmaan olen erittäin tyytyväinen.

Ensimmäinen yö Tampereella vietettiin ystäväni omakotitalossa. Kissa-parat lukittiin eri huoneeseen ja talon asukkaat halusivat luovuttaa parisänkynsä käyttöömme (itse nukkuivat ohuilla patjoilla lasta lukuunottamatta). Kaikkea ylellisyyttä koiranomistaja saakin kokea. Kummipoikani osasi kohdella loistavasti Armasta (ja Armas melkein yhtä hyvin poikaa).



Toinen yö kesämökillä oli koiran kanssa niin helppoa. Armas ei pissinyt kertaakaan sisälle. Reipas tyttöni jaksoi viedä koiraa heti aamuvarhaisella, kun itse köllöttelin sohvalla katsellen talvimaisemaa. Minulla on kyllä maailman paras koiranhoito-apulainen. :) Armas leikki onnellisena lumessa! Onneksi mökille pääsee taas kahden viikon päästä.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Reissukoira


Armas teki viikko sitten ensimmäisen Tampereen-matkansa. Olen hieman jänistänyt matkustamista, vaikka hyvinkin tiedän, että pentua pitäisi tutustuttaa mahdollisimman moniin asioihin... Kannatti kuitenkin lähteä, koska Tamperehan on maailman paras kaupunki. :) Junan lisäksi tuli koettua bussi ja muutama eri henkilöauto. Ja kaiken huippuna huomenna lähdetään taas Tampereelle ja käydään ehkä mökillä!

Nyt tuulee ja tuiskuaa, ja Armasta selvästikin pelottaa myräkässä kulkeminen. Tulisipa aurinkoinen kevät. Odotan innolla sitä, kun koira pääsee nauttimaan lämpimämmistä ilmoista ja pitkistä kävelyretkistä. Taidan vihdoin tutustua kunnolla Helsinkiin, joka on mitä mainioin kesäkaupunki.



Muuten on mennyt hyvin, olen saanut koiran aika hyvin kuriin ja nuhteeseen. ;)

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Poika kuriin

Nyt on pojalla selvästi huonoja tapoja. Näykkiminen on saatava loppumaan totaalisesti. Olen mielestäni aina moittinut Armasta puremisesta, mutta en ilmeisesti tarpeeksi selkeästi. Muutama päivä "kurikoulun" aloittamisen jälkeen tilanne on mielestäni parantunut. Villapukua päällepuettaessa poika vielä yrittää tarttua käteeni ja päästä pakoon. Itselleni risuja siis! Koiraa en syytä tietenkään.




Tänään on Armaksen ensimmäinen junamatka Tampereelle. Jännittää kyllä vähän.

Listaanpa tähän huonosti päivitetyn viikon tapahtumat tiivistettynä.

Tällä viikolla Armas on:

maistanut sipulia
käynyt ostoskeskuksessa
onnistunut ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillään hyvin (paino 4,6 kg)
hajottanut helminauhan
rakastunut kirppikseltä ostettuun tiikeriin
yrittänyt syödä korkokengän koron
ollut koko työpäivän ajan yksin
nukkunut pohjattomassa kopassaan
pissannut vessan matolle
syönyt antenninjohtoa (johdot ei mulla seinässä!)
saanut minut huolestumaan
syönyt paljon pahvia
nukkunut paljon (syvällä peiton alla)
kohdannut ensimmäiset rappioalkoholistit
löytänyt kadulta viinapullon
haistellut koirankakkoja
saanut minut tuntemaan suurta hellyyttä <3

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Radalla


Jeejee! Moni asia mennyt pennun kanssa putkeen.

Ensiksi ajattelin, että ei tuo otus halua ikinä pissiä ulos, kun siellä on niin kylmä ja paljon pelottavia asioita. Olen ehkä hieman liian kärsimätön. Itseänikin pelottaa matkustaa vieraille seuduille, etenkin paikkoihin, joita en tunne ja joissa on ennalta-arvaamattomalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Sen vuoksi ei ole ihme, että pientä eläintä pelottavat autot ja kylmyys, kun ainoat näkemänsä paikat ovat lämpimiä asuntoja ja hurjin kohtaamansa kone on pieni televisio. Kärsivällisyyttä toivon itselleni! Armas on ulkoillut vasta viikon. Ja edistystäkin tullut!

Siis hyviin asioihin. :) Armas taisi tänään ymmärtää, että uloskin voi pissata, vaikka siellä on kylmä. Tänään onnistanut jo neljä kertaa. Kiitos mummun ja tyttäreni, jotka ovat minun työssä ollessani auttaneet koiruuden totuttamisessa maailman menoon.




Uskon, että yhtenä Armaksen ulosmenomotivaattorina toimivat koirakaverit, joihin Kampissakin törmää joka kulmassa. Muutaman päivän sisällä herra on leikkinyt (tai ainakin haistellut) pomeriania, jackrussel-pariskuntaa, mastiffia, kiinanharjakoira-pariskuntaa ja sitä lyhytjalkaista pystykorvaa eli welsh corgia. Lilli-labbiskin kävi kurmootettavana, ja Armas oli mielissään nyhtäessään 3-vuotiaan tyttösen turkkia!

Helsingin keskustasta aivan taloni nurkilta löytyy muuten hauska koiranulkoilutuspaikka: hylätty junarata. Rata ulottuu Länsisatamasta Rautatieasemalle saakka. Aika ihanan kaamea paikka, etenkin pimeällä. Jos uskallat mennä ...

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Herra naskalihammas


Kädet haavoilla, lapsi kirkuu jalat penkillä, veri roiskuu tyynyliinalle. Onko villieläin hyökännyt kimppuun? Ei. Armas-herra se vaan innostuu etenkin silloin kun käymässä on vieraita. Sillä on niin terävät hampaat, eivätkä suositellut keinot hillitä puremista toimi. Pentu luulee että käsien repiminen on vain hauska leikki. Onhan meillä hyviäkin hetkiä ja paljon ja eri pennuilla on erilainen tarve pureskella. Tietenkin olen ostanut kaikenlaisia puruleluja ja luita, antanut vanhat tumput ja omat kengätkin, mutta sitkeästi tuo innostuu ihmisennahasta.

Vihdoin kovat pakkaset ovat hellittäneet ja koira on päässyt pihalle 11-viikkoisena. Miten käy sosiaalistumisen, jos ei tapaa riittävästi koiria ennen 12:tta viikkoa? Ristiriitaista. Kunnon rokote annetaan 12-viikkoisena eivätkä kaikki suosittele vieraiden koirien haistelemista ulkona ennen tuota rokotetta. Koiraoppaiden mukaan juuri tänä aikana tulisi luoda mahdollisimman paljon erilaisia kontakteja spanieleihin, susikoiriin, villakoiriin, staffeihin, parrakkaisiin miehiin, raitiovaunuihin, juniin, kanootteihin, moottoripyöriin, juniin, henkilöautoihin... Mitä teen kun pakkanen oon paukkunut tähän saakka ja basenjit syntyvät aina talvella ja vihaavat kylmää? Entä jos koira ei opi koskaan käymään tarpeillaan pihalla? Koiranomistaja on huolissaan ja täynnä kysymyksiä. Tämähän on kuin vauvan kanssa aikoinaan: ennen käärön saapumista luin kaiken mahdollisen tiedon kaikesta, mutta mikään ei mennyt niin kuin oletin. Tavallaan kaikki silti järjestyi. :)

Huomenna ystäväni tulee avustamaan kynsienleikkuussa. Voi kun Armas osaisi olla pelkäämättä.